Aika tuntuu menevän kovaa vauhtia eteenpäin. Kuukauden päästä lähdemme hyvin ansaitulle kahden viikon lomalle kohti Montenegron Budvaa. Ei harmita yhtään. Matkustelu on mukavaa, ja sitä täytyy tehdä silloin kun se on mahdollista. Rahaa on palanut viime aikoina pirusti, mutta sitä se on – elämä. Toisaalta ei harmita yhtään katsella kolmannessa huoneessa olevaa uutta hyllykköä ja mattoa. Nyt se näyttää ensimmäistä kertaa huoneelta, eikä varastolta.
Mongolian Visa-laskukin oli aika mellevä, mutta reissun ansiosta sitä ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Rahaa se vain on, ja taloudellinen tilanne rauhoittuu, kun polttarit, häät ja matkat loppuvat kesän myötä.
Tänään aion viettää illan kotona, pieni flunssanalku estää tehokkaan kuntoilun, joten on paikallaan käyttää tämä ilta siivoamiseen ynnä muiden askareiden tekemiseen.
