..ja tulipas taas pitkä väli edelliseen päivitykseen. Mitä on sittemmin tapahtunut?
Toukokuun alussa olimme Trans-Mongolian junamatkalla kaksi viikkoa. Valokuvat lisään jahka ehdin. Reitti meni Moskovan ja Siperian kaupunkien kautta Mongolian pääkaupunki Ulan Batoriin, jossa viivyimme muutaman päivän. Tarkka matkakertomus tulee kokonaan uudessa kirjoituksessa. Mielenkiintoinen reissu oli, sen voin sanoa.
Toukokuun loppupuolelle tultaessa en edelleenkään ole maisteri, mutta yhteiskuntatieteiden kandidaatin paperit tulivat hyvillä arvosanoilla maaliskuussa suorittamani maturiteetin myötä. Sain muuten myös asumisneuvojan koulutus ja tutkinto -kurssin huhtikuun lopussa, joten tutkintoja tuli kaksin kappalein. Kesäkuun alussa alkoi isännöitsijän ammattitutkintokoulutus, joten gradun kirjoittamisen lisäksi tekemistä piisaa aivan, sanotaanko, tarpeeksi.
Tänä kesänä on tiedossa yhdet häät toukokuun lopussa olleitten serkkuni lakkiaisten lisäksi. Tai no, ehkä jotain, mutta siitä kerron myöhemmin kaikki menee hyvin. Oikeastaan muuta erityisempää ei ole kuulunut. Kiirettä tietysti.
Vaalirahasotku kotimaassa osoittaa laantumisen merkkejä. Hesari on tapansa mukaan antanut palaa oikein urakalla, ja välillä pistää epäilyttämään, onko hallituspohja syy Hesarin käytökseen. No, mitä voi odottaa lehdeltä, jolla on tällaisia kolumnisteja. Olen aiemmin useaan otteeseen valitellut sitä, että sopivaa korvaajaa ei ole löytynyt. Ilokseni kuitenkin uusisuomi.fi on viime aikoina hieman parantanut uutistarjontaansa ja muokannut ulkoasuaan kätevämpään suuntaan. Aamuisin olen kuitenkin Hesarin lopettamisesta lähtien kaivannut paperilehteä teekupin kera luettavaksi. Ongelma ratkesi, kun tilasin Kauppalehden aamujakeluna, se onnistuu Uudellamaalla ja Tampereen tienoilla. Kolmesti viikossa postiluukusta tipahtaa edelleen Maaseudun Tulevaisuus, perjantaisin Nykypäivä ja Suomen Kuvalehti, sekä muutaman kerran vuodessa ehkä paras aikakausilehti, jota olen lukenut, Kanava. Joten kyllä tässä siis toimeen tullaan, mitä uutistarjontaan tulee.
Maailmalla ruoan hinta on jatkanut nousuaan, muun muassa biodieselin ym. idioottimaisuuksien takia. Tai no, ei biodiesel välttämättä ole täysin idioottimaista, jos sitä valmistetaan esimerkiksi sellun sivutuotteena, mutta ruoan laittaminen auton tankkiin on. Puhutaan, että ruoan hinnan noususta kärsivät kaikkein köyhimmät, mikä on tietysti osittain tottakin, mutta asiassa on myös toinen puoli: kehitysmaiden ihmiset näkivät nälkää jo halvan ruoan aikana, ennen ruokakriisiä.
Joidenkin asiantuntijoiden mukaan ruokakriisi on myös täysin uudenlainen mahdollisuus kehitysmaiden nostamiseksi jaloilleen, jos asiat hoidetaan järkevästi. Tähän asti kehitysmaiden suurena ongelmana on ollut kehitysavun yhteydessä maahan tuotava, hintoja polkeva ja tuettu halpa vilja, jonka vuoksi kehitysmaiden omien viljelijöiden tulotaso jää alhaiseksi. Mikäli kalliimman ruoan myötä halpatuonti loppuu ja ruoan hinta jatkaa kasvamistaan, on kehitysmaiden viljelijöillä oivallinen tilaisuus kasvattaa tulotasoaan. Samanaikaisesti vientitulleja Eurooppaan ja Aasiaan tulisi poistaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että toimiva talous on parasta kehitysapua, katsokaa vaikka Kiinaa, Vietnamia ja Intiaa.
Samanaikaisesti, kun Afrikan tilanne huononee, keskustellaan Euroopassa maahanmuutosta. Tulevaisuus pelottaa. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa on jonkin arvion mukaan jo 1,5 miljardia ihmistä, ja lisää syntyy kaiken aikaa. Jos työttömyys jatkaa kasvuaan, kasvaa myös Eurooppaan tulijoiden määrä. Tämän vuoksi Afrikka tarvitsee kipeästi vakautta ja sitä myöten investointeja. Toivottavasti tehtaita aletaan jossain vaiheessa siirtää halvemman työvoiman perässä Kiinasta Afrikkaan. Väestöä riittää ja työhalua varmasti on.
Suomessa maahanmuuttokeskustelu jatkuu edelleen yhtä idioottimaisena kuin ennenkin. Uusimmassa Kanavassa oli loistava artikkeli asiasta, “Työvoima 2025.” Skannaan sen tänne piakkoin. Artikkelin idea oli joka tapauksessa se, että jokaista työhön tulevaa kohden tulee monta elätettävää. Jo maassa olevien maahanmuuttajien työllisyystilanne on huono, ja ennusteet tehdään silti täysin perusteettomasti, pelkkien tilastokäyrien avulla, vuoteen 2025. Kirjoittaja esittääkin oivallisen vastakysymyksen: kuka olisi osannut ennakoida esimerkiksi teknisen kehityksen tänä päivänä vuonna 1983? Paljonko tullaan säästämään työpaikkoja automatisoinnilla jne.? Työvoimapula esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla on ehkä todellisuutta, mutta se on kuitenkin väliaikaista. Lisäksi pula ei suinkaan ole mistä tahansa työvoimasta, vaan ammattitaitoisista ihmisistä.
Koska itse asun ympäristössä, jota suomalaisittain voi kutsua hyvinkin monikulttuuriseksi, mietin päivittäin useina hetkinä näitä maahanmuuttoon liittyviä asioita. Olen tullut johtopäätökseen, että
* massiivinen maahanmuutto, erityisesti Afrikasta tai Lähi-idästä tuhoaa Euroopan ennemmin tai myöhemmin: maahanmuuttajia voidaan näiltäkin alueilta ottaa, mutta hyvin hillitysti ja valikoiden
* maahanmuuttajille tulee laittaa sopeutumisehto: mikäli henkilö ei ole töissä tai opiskele tai on tehnyt vakavan rikoksen ensimmäisen kolmen vuoden aikana, ei hänellä ole oikeutta perheenyhdistämiseen tai maahanjäämiseen
* väliaikaisiin, 1- 5 vuotta kestäviin työvoimapulapiikkeihin voidaan ottaa ammattitaitoista väkeä määräaikaissopimuksilla USA:sta, Euroopasta, Kauko-Idästä sekä tarvittaessa myös muilta alueilta – lisäksi rekrytoinnissa tulee ottaa huomioon eettiset näkökohdat, esim. mahdollisen aivovuodon vaikutukset lähtömaan tilanteeseen, kehittyneiden maiden välillä kaikki työvoiman liikkumisen esteet tulisi purkaa
* maahanmuuttajille on lakattava lässyttämästä ja heitä on kohdeltava omina ryhminään: italialainen insinöörin, ukrainalaisen hitsaajan, turkkilaisen siivoojan ja somalialaisen paimentolaisen niputtaminen kategorisesti saman “maahanmuuttaja”-käsitteen alle ei ole kenenkään edun mukaista
* tosiasiat on tunnustettava, usein ongelmat ovat juuri sellaisia, miltä näyttävät
Todennäköisesti seuraavan vakavamman taloudellisen laskusuhdanteen sattuessa nykyinen maahanmuuttopoliittinen puhe loppuu jälleen, aivan kuten kävi vuonna 1990.
SDP sai uuden puheenjohtajan, joka kieltämättä tuntuu suhteellisen raikkaalta ja asialliselta vaihtoehdolta Heinäluoman jälkeen. Ensimmäisenä hän julisti SDP:n jääneen yksin poliittiseen keskustaan, mikä on retorisesti ajatellen hyvä merkki. On hyvin todennäköistä, että SDP on taas jossain vaiheessa hallituksessa, ja siinä tapauksessa on koko Suomen etu, että ko. puolue ei anna vasemman laidan viedä liikaa. Muutenkin Urpilainen tuntuu asialliselta ja pätevältä naiselta. Saa nähdä, tekeekö SDP “kokoomukset” myös tulevien vaalien suhteen puheenjohtajiston nuorennusleikkauksen lisäksi.
Työpäivästä on tulossa tänään pitkä. Parempi alkaa siis hommiin.
PS. Ensi viikonloppuna mökille Keski-Suomeen. Tekee kovasti jo mieli päästä h******iin tästä pölyisestä betoniviidakosta. Ei tämä ihmistä varten ole (on se kumma, miten mieli muuttuu tässäkin asiassa).
Avainsanat: elämä, politiikka
